Mietin tässä vaan päivän mittaa päivän mittaan, kuinka lyhyt se on ja toisaalta niin pitkä. Niinkuin elämä, nytkin, neljätoistavuotiaana se ei oikeastaan tunnu miltään, ei se erikoisemmalta tai makeammalta kuin eilen. Ei yhtään. Vaikka ei tässä mitään vikaa ole. Mukavaahan tämä on, elämää siinä missä kaikki muukin. Vanheneminen ei vain aina ole se ihanin juttu. Pienenä sitä ei tiennyt tämän maailman pahuudesta vielä mitää, mutta nykyään se vie jalat alta jo ensi askeleilla. 2000-luvun lapset, siis he korkeintaan 9-vuotiaat, ovat nyt jo aivan kiinni televisiossa, tietokoneessa ja puhelinkin pitäisi jo olla kuusivuotiaana! Järjettömäksi alkaa mennä.

Mutta, sitten ehkä voisin kertoa itsestäni. Olen musikaalinen ja urheilullinen tytönhupakko. Intohimoihini kuuluvat myös kirjoittaminen ja valokuvaus. Harrastan jalkapallo, pianon soittoa, laulan kuorossa ja valokuvaaan vapaa-ajallani. Silloin tällöin kirjoitan tarinoita tai useimmiten runoja. Pidän kovasti myös lukemisesta. Syksyllä ajattelin aloittaa huilun soittamisen ja tanssin. Nyt on mukava kesä tiedossa, eikun sitä odotellessa!

Muistakaa, asiat, joista kirjoitan ovat OMIA mielipiteitäni, niiden kanssa saa ja tuleekin olla erimieltä, jos asia sikseen tulee!

Illan jatkot.